Uusi hallitusohjelma on julkaistu. Ohjelmassa on ansiokkaasti aloitettu hallituksen arvoista, jotka on otsikoitu ”Lupauksemme kansalaisille politiikan uudistamisesta”. Sen jälkeen päästään itse sisältöön, joka harmillista kyllä, onkin lähinnä oppositio-ohjelma. Ohjelmassa nimittäin keskitytään ensisijaisesti viime kauden päätösten kumoamiseen tai saavutusten mitätöintiin.
Keskiluokkaisen, omistusasunnossa ydinkeskustan ulkopuolella asuvan lapsiperheen työssä käyvän vanhemman silmään pistää yksi ilmiselvä tavoite, jota ei ilmeisesti tohdittu aukikirjoittaa ohjelmaan lukuun 2.1 Verotus muuttuvassa maailmassa. Tavoite näyttäisi olevan syntyvyyden saaminen laskuun.
Kotitalousvähennystä ollaan leikkaamassa. Se on merkittävä huojennus, joka on kohdistunut nimenomaan keskituloisiin lapsiperheisiin siivouksen ja lastenhoidon merkeissä. Kasvava lapsiluku edellyttää myös usein kodin remontointia tai suuremman kodin hankintaa. Kotitalousvähennyksen pienentyessä etenkin lapsiperheet, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä, joutuvat entistäkin ahtaamalle. Siivousapua ei enää ole samassa määrin mahdollisuutta hankkia, eikä lastenhoitopalveluita säännöllisesti. Monelle viikottainen lastenhoitoapu on ollut elintärkeä henkireikä harrastaa tai pitää huolta parisuhteesta. Niistä ei jatkossa keskituloisilla ole enää varaa nauttia.
Omistusasunnon korkovähennyksestä luovutaan. Tämä etuisuus on kohdistunut nimenomaan lapsiperheisiin, joilla on suurin tarve hankkia isompi asunto lapsiluvun kasvaessa. Lainoja ei ole ehditty vielä maksaa pois. Tämän muutoksen vaikutukset voivat eskaloitua katastrofaalisella tavalla, kun korot nousevat.
Henkilöverotus nousee. Kaikki tässä hallitusohjelmassa luvatut muutokset toisen asteen pakollisuuteen, ilmaisuuteen tai henkilöstömitoituksiin vaikuttavat merkittävällä tavalla kuntatalouteen. Kun nämä muutokset pannaan käytäntöön, arvioini mukaan kuntien on korotettava kuntaveroja jopa kaksi tai kolme prosenttiyksikköä. Se rokottaa keskituloisia lapsiperheitä kaikkein kipeimmin, kun palkasta lähtee yli sata euroa enemmän kuukaudessa.
Polttoaineveroja korotetaan. Lapsiperheistä yhä suuri enemmistö asuu kaupunkien ydinkeskustojen ulkopuolella, toisin kuin nuoret tai seniorit. Yleensä se tarkoittaa, että nimenomaan lapsiperheissä on kaksi autoa ja sillä sukkuloidaan töihin sekä kuskataan lapsia harrastuksiin. Sinänsä perusteltu kulutukseen perustuva haittavero autojen polttoainepäästöille on perusteltu, mutta muistanko oikein: vaalitenteissä tätä kannatti ainoastaan vihreiden puheenjohtaja Haavisto. Taas käydään lapsiperheiden kukkarolla.
Perhevapaauudistus jää torsoksi. Perhevapaauudistusta on hallitusohjelmassa lupailtu, mutta kovin ympäripyörein sanakääntein. Kotihoidontukea jatketaan edelleen nykymittaisena. Sillä ehkäistään kaikkein tehokkaimmin äitien työhönpaluuta ja sen kautta urakehitystä. Vanhempainvapaiden osalta isille varattua vapaata pidennetään, mutta epäselvistä muotoiluista päätellen ei edelleenkään korvamerkitä toiselle vanhemmalle niin kuin esillä olleissa 5+5+5 tai 6+6+6 malleissa on esitetty. Tämä johtaa siihen, että kulttuuri ei tule juurikaan muuttumaan, vaan isyysvapaiden käyttö jäänee 10-15 prosenttiin. Yrityskulttuurista riippuen ei korvamerkityn vanhempainvapaan käyttöä oman halun pohjalta on paljon hankalampi perustella kuin ns. laissa määrättyä vanhempainvapaata.
Hassua huomata, että puolueet, jotka ovat kaikkein vahvimmin puhuneet tasa-arvon, syntyvyyden parantamisen ja lapsiperheköyhyyden ehkäisemisen puolesta vain alle kaksi kuukautta sitten, tekevät näin järisyttävän suunnanmuutoksen. Jatkossa lapsiin lienee varaa vain vauraimmalla viidellä prosentilla suomalaisista.
Näillä toimilla syntyvyys saadaan vielä tukevampaan laskuun ja lapsiperheet entistä tiukemmalle niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Toisaalta, maapallon väkiluku kasvaa niin hurjaa vauhtia, että ehkä väestönkasvun osalta vastuunkanto on päätetty aloittaa Suomesta?
